Korealaista muotoilua etsimässä - kurkistus vuoden 2010 World Design Capitaliin

Joulukuun alussa hyppäsin pienen Suomi-delegaation "matkalaukkuun" kohti Soulia. 

Matkan tarkoituksena delegaatiolla oli tutustua muotoilupääkaupunkihankkeen saavutuksiin, järjestäviin tahoihin ja vastaanottaa titteli seremoniallisin menoin. Omia tavoitteitani oli lisäksi nähdä konkreettisemmin, miten muotoilu Soulissa näkyy ja tutustua kaupungin ja maan kulttuuriin.

Päästyäni hotelliin totesin, että olin varannut aivan liian kevyitä vaatteita mukaani. Soulissa oli talvi ja asteita -3. Hyvä puoli kirpeässä ilmassa oli aurinko ja kirkas, raikas ilma. Suurkaupungin saasteita en huomannut - onkohan niitä Soulissa? Vuoristoinen Soul on maastoltaan kumpareinen ja mäkiä täynnä. Lattamaan kansalaisena tämä viehätti kovasti. Jyrkät mäet ja vuorten huiput tekevät kaupungista mielenkiintoisen kulkea.

Ensimmäiseksi meidät vietiin Soulin muotoilupääkaupunkihankkeen pääprojektiin Dongdaemun Design Plazan rakennustyömaalle. Zaha Hadidin suunnitteleman rakennuksen on määrä valmistua 2012. Tutustuimme pienoismalleihin ja kurkistimme laajan työmaan palkkirakenteisiin. Samalla kun meille esiteltiin projektia, pohdin mielessäni rakennuksen käyttöä sen jälkeen, kun se on avattu, aina pitkälle tulevaisuuteen asti.Pienoismalleja katsoessani minulla ei vielä ollut kokonaiskuvaa siitä, kuinka pienellä tai laajalla muotoilutarjonnalla Etelä-Korea kykenee täyttämään valtavan uuden keskuksen. Pitää siis ottaa selvää.

Takaisin muotoilupääkaupunkihankkeen viralliseen ohjelmaan. Keskiviikkona 8. joulukuuta oli matkamme kongressipäivä ja ilta huipentui World Design Capital -tittelin luovuttamiseen Soulilta Helsingille.

Kongressissa puhuivat kaupungin johto, asiantuntijaorganisaatioiden johtoa sekä yliopistojen professoreita. Aiheina oli pääosin kaupunkisuunnittelu eri kulmista. Minulle mieleenpainuvimmat aiheet olivat professori Young-jun Kon puheenvuorot esteettömyyden ja vanhenevan väestön sekä vammaisten huomioon ottamisesta kaupunkisuunnittelussa. Ko toivoi, että jatkossa Etelä-Korea ottaisi nämä asiat vakavasti ja huomioon niin tuote- kuin kaupunkisuunnittelussa.

Toinen mielestäni tärkeä ja hyvin esitetty aihe oli amerikkalaisen Fred Kentin puheenvuoro kaupunkilaisten kohtaamispaikoista. Elävä ja kiinnostava kaupunki muodostuu aidoista eri ryhmien ympärille syntyvistä kohtaamispaikoista. Kaupunkisuunnittelulla voidaan vaikuttaa, mutta tärkeintä on kuunnella ja seurata ihmisten tarpeita ja toiveita. Mieleeni tuli välittömästi Kiasman edusta Helsingissä ja kuinka nuoret rullalautailijat ottivat Mannerheim-patsaan ympäristön heti haltuunsa museon valmistuttua. Sekin kuulemma meinattiin mokata kieltämällä nuorten kokoontumiset pyhän patsaan juurella. Onneksi näin ei tapahtunut. Vastaavia ilmiöitä pitäisi saada Suomeen lisää, niitä tukien, ei kieltäen. Näin saisimme kaupunkeihin lisää eloa ja mukavuutta.

Juhlan aihetta saimme pienessä delegaatiossamme, kun Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen vastaanotti muotoilupääkaupunkitittelin.Pääsimme hurraamaan!

Seuraavana päivänä jatkoin paikallisen muotoiluosaamisen kartoitusta. Vasta matkani loppusuoralla löysin kaksi näyttelyä Seoul Design Festival ja Design Korea, jotka järjestettiin Coex-messukeskuksessa ja joissa esiteltiin paikallista nykymuotoilua. Vihdoin näin hitusen nuorten suunnittelijoiden omista tuotoksista, tutustuin alan julkaisuihin ja eteläkorealaiseen teolliseen muotoiluun.

Lyhyen matkani aikana oli mahdotonta tutustua syvällisesti Soulin muotoilupääkaupunkivuoden saavutuksiin. Vuoden aikana on tehty paljon ja vain pieni osa tuli esille matkallamme. Hanke on joka tapauksessa selvästikin poliittinen ja sen tarkoitus on vaikuttaa Etelä-Korean ja Soulin kaupungin johdon tasolla. Puolue- ja valtapelistäkin puhuttiin.

Muotoiluvuoden lähtökohdat ovat Soulilla hyvin erilaiset kuin esimerkiksi Helsingillä kumppanikaupunkeineen. Etelä-Koreassa on vahvoja globaaleja brändejä, mutta muotoilun käyttö laajemmin ja erityisesti kestävästi on maassa vielä lähtökuopissaan.

Tavatessani designalan varsinaisia tekijöitä eli suunnittelijoita oli suhtautuminen muotoilupääkaupunkihankkeeseen hyvinkin kriittinen. Hanke oli jäänyt niin ylös johdon tasolle, että suunnittelijat ja aktiiviset kentän toimijat oli unohdettu ottaa mukaan.

Suunnittelijoiden mielestä Etelä-Korea ei ole vielä valmis muotoilun laajempaan ja syvempään käyttöön. Julkisten varojen käyttö massiiviseen projektiorganisaatioon ja muutamaan mittavaan rakennushankkeeseen aiheutti tuttujeni joukossa närää. Suunittelijat kritisoivat myös poliitikkojen halua tuhota vanhaa ja rakentaa paikalle uutta ja isoa, jossa raha näkyy mahdollisimman selvästi.

Muotoilupääkaupunkivuosi ei voi olla samanlainen kaikkialla - eikä sen sitä tulisi ollakaan. Jokaisella maalla ja kaupungilla on erilaiset lähtökohdat ja tavoitteet. Nämä tulisi tietää tarpeeksi hyvin, ennen kuin voi oikeasti arvostella, onko hanke onnistunut vai ei. Etelä-Korea elää vahvaa murrosta ja kehityspaineet ovat kovat, jotta maa pysyy mukana kansainvälisessä kaupassa. Tätä vasten pyrin itse peilaamaan hankkeen luonnetta.

Matkani aikana mieltäni jäi askarruttamaan edelleen designin käsite ja sen laajuus. Siihen kaipaisin itse jotain rajausta. Itse alalla toimivana en koe, että design on kaikkea, mitä joku on suunnitellut jotenkin. Tähän Suomella tulisi olla mielestäni selkeämmät raamit ja kestävämmät esimerkit.