Design-ajattelu metropolin mielentilana

Ajattele kymmenen minuutin kaupunkia. Ajattele metropolia, joka on suunniteltu ajankäytöllesi sopivaksi. Tärkeät palvelut ovat kymmenen minuutin etäisyydellä. 

Kymmenen minuutin kaupungissa asuminen, raideliikenne, työpaikat ja palvelut keskittyvät elävien kaupunginosakeskusten ympärille. Jokainen terve aikuinen pystyy saavuttamaan kotoaan tärkeimmät lähipalvelut kymmenessä minuutissa – kaupunginosat ovat siis aitoa kävelykaupunkia.

Kymmenen minuutin kaupungin käsite on radikaalin ihmiskeskeinen ja käytännöllinen. Se kertoo miltä ekologinen ja rikas asuminen tuntuu. Se antaa myös edelletyksen sitkeän vaurauden syntymiseen. Kansainvälisissä vertailuissa metropolien elämänlaatu kulkee käsi kädessä juuri palveluiden ja julkisen tilan käytön kanssa.

Kymmenen minuutin kaupunki on metropolin käsityöläisen käsite, eli työkalu. Kun käsityöläisyydestä juurensa saavia designin oppeja sovelletaan laajempiin prosesseihin – kuten julkisiin palveluihin – sitä kutsutaan strategiseksi designiksi tai design-ajatteluksi. Näkökulma korostaa sitä mitä syntyy, ei sitä mitä on. Se on kiinnostunut yhteiskunnallisista tuloksista.

Sosiologi Richard Sennettin mukaan käsityöläinen työskentelee vain mahdollisimman vähän voimaa käyttäen. Hän pysähtyi välillä arvioimaan, onko suunta oikea. Toteutuiko suunnitelma vai tarvitseeko sitä puun säikeen muodon takia muuttaa? Sennettin osoittaa, että kaiken käsityöläisyyden kivijalka on kokeilevan toteutuksen ja havainnoin rytmissä. Tee ja tarkastele. Toista. Design-ajattelu laajentaa käsityöläisen rytmisen vuorottelun koskemaan viulun sijaan kokonaisia järjestelmiä: kaupunkeja, energiaa, terveyttä ja julkisia palveluita. Tee ja tarkastele. Toista.

Havainnointi tarkoittaa designin liittämistä suuriin systeemeihin kuten energiaan, ilmastonmuutokseen ja talouteen. Kokeilu ihmiskeskeistä designiä ihmisten reaktioiden herkkää tarkkailua ja ohjaamista.

Myös julkisissa palveluissa pitäisi oppia vaihtelemaan tietoisesti järjestelmä- jaihmisnäkökulmia. Design-ajattelija kokeilee paljon ja tarkastelee tuloksia yllättävistä kulmista. Hän ei hae täydellistä ratkaisua, vaan parempaa. Hän haluaa ymmärtää ihmisten monimuotoista käyttäytymistä instituutioiden maailman osana. Hän ei unelmoi täydellisiä instuutioida täydellisille ihmisille.

Metropolialueen kilpailukyky riippuu sellaisesta elämänlaadusta, joka tarttuu. Elämänlaatu taas on eri asia kuin rakenne, joka sitä tuottaa. Tätä eroa on laajasti pohtinut nobelisti Amartya Sen. Hän erottaa toisistaan kaksi fundamentaalisesti erilaista tapaa ymmärtää yhteiskunta. Instuutioina ja tuloksina.

Institutionalismi uskoo, että yhteiskunnan laatu voidaan määritellä mittaamalla sen instituutioiden ominaisuuksia (tehokkuus, tuottavuus, odotusajat, hoitojen kustannukset, kilpailukyky). Instituutiot saavat oikeutuksen ylihistoriallisesta mallista, joka on oikea eli paras.

Tuloksia vertaileva lähestyminen on design-ajattelun teoreettinen perusta. Se vertailee olemassaolevien instituutioiden tuloksia ja kehittää uusia, parempia. Suunta design-ajattelulle on todellakin tärkeämpi kuin utopia.

Mitä sitten Institutionalismissa on niin pahaa? Siitähän esimerkiksi kunnanvaltuustoissa on kyse. Se osoittaa institutionalismiajattelun käytännön yhteiskunnan kehittämisen kannalta hyödyttömäksi. Ei ole järkevää kiistellä ideaalista, koska valittavanamme on aina muita kuin ideaaleja. Oletetaan, että tehtävänä on päättää kumpi on parempi taiteilija, Salvador Dali vai Pablo Picasso. Meitä ei auta, vaikka tietäisimme, että Leonardo da Vincin maalaus Mona Lisa on täydellinen maalaus tai paras minkä tiedämme. Tämä tieto ei auta Dalin ja Picasson paremmuuden määrittämisessä.