Disainia, voi ei!

Ranskalaista arkkitehtiparia Anne Lacatonia ja Jean-Philippe Vassalia pyydettiin ehostamaan pieni aukio Ranskan Bordeauxin työläiskortteleihin osana kaupungin aukioiden kunnostusohjelmaa.

 Käydessään ensi kertaa paikalla arkkitehdit ihastuivat pieneen, puiden rajaamaan kolmionmuotoiseen puistoon, jota ympäröivät yksinkertaiset, mutta hyvin suunnitellut julkisivut. Graniittisten reunakivien rajaaman puiston sorapinta oli oiva petankin pelaamiseen. Puiden välistä löytyi muutama penkki istuskeluun. Pariskunta seurasi elämää aukiolla ja haastatteli asukkaita. Arkkitehtien mielestä kaikki vaikutti autenttiselta ja siksi itsestään selvän, välttämättömän ja riittävän kauniilta. Miksi vaihtaa valaisimet modernimpiin, disainata uudet penkit tai päällystää puisto kalliilla kivillä (joka estäisi petankin peluun)? Pohdiskeltuaan tätä he päätyivät ehdottamaan kaupungille, että aukio jätettäisiin silleen. Ehkä vähän siivotaan ja trimmataan puita.

Designpääkaupunkivuosi on innostanut Helsingin hallintokunnat, yksityiset ja yhteisöt ideoimaan hankkeita kaupunkimme tuunaamiseksi. Tilaisuutta toki kannattaa käyttää hyväksi ja varmasti paljon aiheellista tehtävää löytyy. Bordeauxin esimerkki kuitenkin osoittaa, että joskus ei tarvitse tehdä juuri mitään. Riittää, kun osaa haistaa paikan hengen, sen ehdoilla parantaa kohteen käytettävyyttä ja ehkä siivota vähän.

Tunnustan, että kuulun niihin, jotka valitsevat tavaransa sen olemuksen mukaan, käytettävyys ja hinta-laatusuhde tulevat vasta tämän jälkeen. Päivittäisesineemme ovat kaikki uusmuotoiltuja. Hammasharja muistuttaa lenkkitossua ja lenkkitossut formula-autoja. Ja tätä disainia päivitetään jatkuvasti. Perunakattilasta tai kovaääniskotelosta voi helposti lukea vuosirenkaan. Mutta mistä löytää ”muotoilemattoman” käyttöesineen? Siis sellaisen, joka täyttää tehtävänsä eikä siinä ole mitään liikaa.

En nyt sentään väitä, että muotoilu olisi jotain ylimääräistä ja peräti tarpeetonta. Ihailemamme perinnekalujen muodot ovat jalostuneet vuosisatojen evoluutiossa ja tietenkin kaikki tyylikaudet ovat jättäneet niihin omat koristeensa. IPhonen ja iPadin yksinkertaisen eleetön, mutta aina tunnistettava design on valtavan muotoilusatsauksen tulosta. Ja onhan muotoiluaskeesi brändätty jo monta kertaa, esimerkkinä vaikka Japanin Muji-tuotteet.

Kun ainakin osalla meistä kaikkea tuntuu olevan liikaa ja perätään kestävää kehitystä, kannattaisi miettiä tarvitaanko kaikkea tätä, pärjättäisiinkö vähemmällä.
Elämäntapa-arkkitehti Simo Heikkilä on näyttelyissään ja puheissaan pohtinut sitä, kuinka vähillä esineillä tulisimme toimeen ja päätynyt kahdeksaan huonekaluun ja  40 pienempään kapistukseen.

Palataan vielä alun isompaan skaalaan. Tuttu sveitsiläistaiteilija kutsuttiin Bernin kaupunkikuvatoimikuntaan ja tehtävänään oli arvioida taiteilijoiden edustajana taiteen sijoitusmahdollisuuksia erilaisissa kehityshankkeissa. Ystäväni päätyi toistuvasti esittämään, ettei taideteos tuo ongelmaan ratkaisua. Yhden kauden jälkeen hänet siirrettiin kohteliaasti syrjään.