Elina ja Krista valloittavat Dublinin

Krista ja minä matkustimme viime viikonloppuna Dubliniin designpääkaupunkiasioissa.

Minusta vaikutti siltä, että isäntämme odottivat vastaanottavansa designin merkkihenkilöitä. He jopa sanoivat, että tietyt ihmiset pelkäsivät juuri meidän saapuvan. Minusta Krista ja minä olemme vähiten pelottavimmat ihmiset, joita voit koskaan tavata. Kaikki kehuivat Helsingin jättämää tarjousta (jonka avulla kaupunki valittiin maailman designpääkaupungiksi vuodeksi 2012), ja tuotimme heille pettymyksen kertomalla, ettei meillä ollut mitään tekemistä Helsingin voiton kanssa.

Sanoimme kirjoittavamme raportin matkastamme (vaikkakin Kristalla taisi olla mielessään jotakin hieman kehittyneempää ja analyyttisempää), joten tässä se tulee.

Kristaa, Saaraa ja minua pyydettiin järjestämään kansainvälisen designin näyttely designpääkaupunkivuodelle 2012 yhdessä Design Forum Finlandin kanssa. Lähetimme asiasta muistion tänä kesänä useampaan maahan, ja noin 20 vastasi omalla ehdotuksellaan siitä, mitä he haluaisivat tuoda esille Helsinkiin seuraavana vuonna. Irlannin lähestymistapa oli kenties kaikkein mielenkiintoisin. He esittivät järjestävänsä design-haasteen, jonka avulla voitaisiin löytää monialainen tiimi toteuttamaan heidän ehdotuksensa. He halusivat meidän matkustavan Irlantiin ja ottavan osaa juryyn.

Turha sanoa, että olimme innoissamme mahdollisuudesta, ja löysimme pian itsemme keskeltä Dublinin design-viikkoa, jota mainostettiin ympäriinsä design-julkimoiden avulla, joita me emme siis olleet.

Design-haaste järjestettiin lauantaista sunnuntaihin ja siihen osallistui 12 tiimiä, jotka koostuivat arkkitehdeista, suunnittelijoista, muotisuunnittelijoista, IT-insinööreistä ja taiteilijoista. Tiimit pyrkivät löytämään nokkelia ratkaisuja teemaan "Provoke the Everyday".

Meidät yllätti erityisesti positiivinen henki. Kaikki halusivat käyttää koko viikonloppunsa siihen, että Irlannin edustajaksi löydettäisiin paras mahdollinen tiimi. Meitä muistutettiin useasti, ettemme viime kesänä muuttaneet omia viikonloppusuunnitelmiamme tavataksemme eräitä huomattavia ICSID-ihmisiä. Tunsimmekin hieman syyllisyyttä asiasta. Emme myöskään tunteneet Marco Steinbergia, mikä ilahdutti kovasti isäntäämme Barrya, jonka piti kertoa meille hänen olevan Sitran johtaja (ja sitten he varmaankin jo pohtivat, keitä nämä huijarit oikein mahtoivatkaan olla?).

Matkamme kesti vain 2,5 päivää, mutta ehdimme mukaan juhliin, jotka järjesti graafisen suunnittelun Red and Grey -toimisto. Toimisto on suunnitellut Dublinin tarjouksen (vuodelle 2014). Koimme irlantilaisen pecha kucha -illan, osallistuimme privaattikierrokselle Dublinin arkkitehtuuriin, söimme hyvin, vedimme oman esityksemme läpi kaksi kertaa, näimme Bob Geldofin, Edgen, Chris Nothin JA tuimme Irlannin taloutta shoppailemalla.

Suomalaisten ja irlantilaisten välillä on todellakin selviä eroja. Esimerkiksi helsinkiläinen taksikuski ei sano asiakkailleen koskaan "Terveydeksi!". Irlantilaiset ovat hyviä puhumaan, suomalaiset hyviä kuuntelemaan. Irlantilaiset näyttävät olevan hyvin iloista ja yhtenäistä kansaa, kun taas me suomalaiset olemme joskus hieman melankolisia ja keskenämme nahistelevia.

Mutta meillä on myös paljon yhteistä. Suomi ja Irlanti sijaitsevat molemmat Euroopan laidalla. Kadehdimme suurempia, rikkaita naapurimaitamme, mutta samalla haluamme haastaa ne. Pidämme juomisesta (sitä ei tietenkään tapahtunut viime viikonloppuna). Jokaisella irlantilaisella (miehellä tai naisella) tulisi olla vierellään yksi suomalainen kärsivällisesti kuuntelemassa ja jokaisella suomalaisella yksi irlantilainen pitämässä yllä keskustelua. Kiitos Ali, Barry, Bob, Rory ja kaikki muut!

Nähdään Helsingissä ensi vuonna.

Elina