Muna

Päätin hiljattain alkaa taas pyöräillä. Siitä on seurannut kolme asiaa:

1. Tulen aina kokouksiin märkänä joko sateesta tai hiestä. Nyt kun työkaverini Marika on ottanut tavakseen pitää Nanson yöpaitoja päivävaatteina, olemme yhdessä aika mielenkiintoinen pari.

2. Olen antanut itseni syödä ranskalaisia lounaaksi.

3. On pitänyt ratkaista kahden lapsen kuljetusongelma yhdellä pyörällä.

En ole aina ollut paha autoilija. Pyöräilin ennen päivittäin, mutta sitten ilmeni tämä lasten kuljetusongelma. Löysin täydellisen ratkaisun, nimittäin hollantilaisen Bakfiets-taakkapyörän, mutta minulta meni monta vuotta sen tajuamiseen, etten tule tienaamaan tarpeeksi lähitulevaisuudessa. Niinpä päätimme laskea odotuksia ja katsella pyöräkärryjä, jotka ovat minun mielestäni enimmäkseen aika rumia.

Mieheni törmäsi jossain tähän  Lokari-kärryyn (suomalaista muotoilua!), ja se oli ensimmäinen, jonka kanssa tunsin pystyväni elämään. Metsästimme kärryä muutaman päivän ja löysimme käytetyn yhdellä kymmenesosalla Bakfietsin hinnasta. Olen siis hyvin iloinen. Olemme antaneet kärrylle lempinimen "Muna".